torstaina, heinäkuuta 20, 2006

Onko ulkoministeri insestin uhri?

Suomen ulkoministerin ulkoinen käytös viittaisi vahvasti narsistiseen persoonallisuushäiriöön. Lisäksi käytöksessä on pakkoneuroottisia piirteitä. "Narsistinen persoona voi kohota yhteiskunnassa korkealle, vaikka vallankäyttö on usein tuhoavaa", toteaa apulaisylilääkäri Jorma Tähkä.

Narsistisen persoonallisuushäiriön keskeisimpiä oireita on pakonomainen ihailun ja vallan tarve, oire joka sopii kaikkiin pitkän linjan poliitikoihin, esimerkiksi ulkoministeriimme. Pakkoneuroottinen henkilö on sokea ulkoiselle todellisuudelle. Ulkoministerin kohdalla tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä ettei hän ei ole tarkistanut poliittista vakaumustaan sitten kuusikymmentäluvun vaikka Neuvostoliitto on hajonnut, kommunismi on menneen talven lumia ja vasemmistolaisuudesta on tullut marginaalinen ääri-ilmiö samalla kun yhä useammat vannovat markkinatalouden nimiin.
Pakkoneurootikko on tunne-elämältään kapeutunut - seikka joka sopii ulkoministeriimme. Pakkoneurootikolla on pakkomielle johonkin, tässä tapauksessa Yhdysvaltojen arvostelu, piikittely ja syvä vihan tunne kaikkea Yhdysvaltoihin liittyvää kohtaan.
Pakkoneuroosin oireisiin kuuluu pikkuseikkoihin takertuminen. Kun pitäisi hoitaa Suomen ulkoasioita, ministeri ottaa esille CIA:n vankilennot yhä uudestaan ja uudestaan. Kun EU:n puhetta johtavana ulkoministerinä olisi järkevää keksiä jotain rakentavaa sanottavaa Libanonin tilanteesta, niin Tuomioja käyttää tilaisuutta hyväkseen ja vierittää syyn Yhdysvaltojen niskaan. Sisäpoliittisissa kriiseissä hän jaksaa aina vedota mutkan kautta johonkin mandaattiin tai protokollaan. Jokaisessa tilanteessa hän juuttuu sivuseikkoihin.
Persoonallisuushäiriöinen on täynnä oikkuja, joiden motiivia terveen on vaikea tai mahdoton ymmärtää. Mieleen tulee Zavidovo-vuoto jonka Tuomioja 1990-luvulla tunnusti tehneensä. Onko Tuomioja koskaan vilpittömästi tunnustanut olleensa väärässä? Pakkoneuroottinen kokee toimintansa asianmukaiseksi ja oikeutetuksi. Hän ei koe ongelmaa vaan keksii tuekseen verukkeita. Kuulostaako tutulta?

Persoonallisuushäiriö (pakkoneuroottisine oireineen) syntyy lähes aina varhaislapsuudessa, vaikean tai vaikeiden traumaattisten kokemusten aiheuttamana. Mikä voisi olla pienen Erkin mahdollisesti kokema traumaattinen tapahtuma? Persoonallisuushäiriöllisten vanhemmat kärsivät erittäin usein samasta diagnoosista. Sairaus ei ole geneettinen, vaan se periytyy edellä mainittujen kokemusten myötä. Persoonallisuushäiriöstä kärsivät ihmiset manipuloivat eli käyttävät hyväkseen muita, kuten esimerkiksi läheisiään. Seksuaalinen oman lapsen hyväksikäyttö, eli insesti on valitettavan yleistä ja tarpeeksi traumaattinen kokemus siirtääkseen sairauden seuraavalle sukupolvelle. Suvussa pitkään jatkuneita insesti/persoonallisuushäiriötapauksia on raportoitu varsinkin Suomessa. Jos Erkki Tuomioja on ollut isänsä hyväksi käyttämä, se selittäisi hänen käyttäytymisensä sekä sairaalloisen, pakkomielteenomaisen vihansa oikeistolaisuutta kohtaan.

kirjoittaja on opiskellut sekä toiminut luennoitsijana Pennsylvanian, Vermontin ja Darwinin yliopistoissa.