Pääministerin morsian

Kun seuraa pääministerin ja hänen ex-armaansa Susanin suhteen myöhempiä vaiheita, alkaa väkisinkin miettimään, mahtaako kyseessä olla nerokas suunnitelma PM:n ja koko Keskustapuolueen uskottavuuden murentamiseksi.
Susanin järjestelmällinen esilläolo mediassa, vuodatukset ja paljastukset sekä tuleva kirja antavat aihetta olettaa näin.
Mikä voisikaan olla kiusallisempaa kuin mielenvikaiseksi ja julkisuudenkipeäksi osoittautuneen entisen hoidon suulas vuodatus omista yksityisasioista. Pääministerin täytyy olla pohjattoman kiusaantunut syntyneestä tilanteesta. Hän ei yksinkertaisesti mahda mitään.

Ellemme tietäisi demarivoimien kykyjä strategiseen suunnitteluun olemattomiksi, voisimme epäillä Susanin olevan SDP:n kurtisaani, satiiniagentti, joka häikäilemättömästi vietteli pääministerin ja urkki tämän intiimeimmät salaisuudet vain käyttääkseen kokemuksiaan tätä vastaan. Vai ruumiillistuuko Susanissa nykypäivän suomalainen nainen? Sekopäinen, neuroottinen ja kostonhaluinen.

Vaikea sanoa mutta on se silti vaan läpihullu akka!

*****************************

Lisäys 6.2.2007

Tänään morsian julkaisi lehdistötilaisuudessa tulevan kirjansa kannet! Tällä päivämäärällä saimme jo melkein todistaa Kiss and tell -kulttuurin rantautumista Suomeen. Emme kuitenkaan aivan vielä, sillä eipä hullulla opportunistiämmällä ollut vielä mitään kerrottavaa. Jäämme jännityksellä odottamaan tapahtumien kehittymistä.

IT-mätäpaiseet muistoissamme

Edelliset kirjoitelmat palauttivat mieleeni asioita jotka olen jo luullut unohtaneeni ainiaaksi.

Ugrilandian uuden nousun kliimaksi koettiin eittämättä Ylen "Tervo ja Päivärinta" -keskusteluohjelmassa joskus vuonna 2000. Toimittajat olivat saaneet houkuteltua helvetin rikkaat Rytsölän veljekset tuliterine Lamborghineineen studioon.

Toimittajien kasvot suorastaan loistivat tyytyväisyydestä Rytsölöiden rehvastellessa autollaan. Ohjelma siis käsikirjoitti itseään, ja toimittajat tiesivät jo kuvaushetkellä että kyseessä olisi eräänlainen virstanpylväs suomalaisessa elämänmenossa ja suomalaisuuden käsitteessä ylipäätään. Olihan 80-luvun lopun pörssikeinottelijoitakin aikanaan esitelty tv-yleisölle, mutta ne tyypit olivat nappikauppiaita helvetin rikkaisiin Rytsölöihin verrattuna.
Rytsölät autoineen toimivat punaisena vaatteena kansan syville riveille. Kansan, jolle autosta on muodostunut eräänlainen palvonnan kohde. Ankaran autoverotuksen myötä ugrit ovat oppineet ajelemaan mallisarjojen karvalakkimalleilla. Moottorit ovat alimitoitettuja, lisävarustelista olematon eikä muotoilusta ole puhettakaan. Kun näille sitten näytetään Lamborghiniaan esitteleviä poikia, niin siitähän on luvassa loputtomasti katkeraa ja kateellista vuodatusta. Näin tottakai tapahtui.

Kuten tiedetään, Rytsölöiden tarunhohtoinen kroisostelu sai vaisun lopun. It-alan todelliset kasvot paljastuivat ja Rytsölät vaipuivat unholaan. Rahat katosivat vähitellen ties minne ja keltainen Lamborghini joutui erolapsen asemaan. Erinäisten sijaiskotien jälkeen Kyläkauppias Keskinen taisi laittaa sen arpajaispalkinnoksi. Missä lienee nykyään?

suomalaisen it-"visionäärin" tragedia

vielä eräs anekdootti

Vaatimaton ehdotus osa 2

Universaali Auktoriteetti,
vaatimaton ehdotus II

Suomalaisen visionäärin tragedia

Suomessa pulpahtelee säännöllisin väliajoin esiin tyyppejä, jotka kohoavat mediassa ja muutenkin suuriksi visionääreiksi. Yleensä he uppoavat jälkiä jättämättä maassamme käytävän yksiaiheisen keskustelun pinnan alle heti kun löytyy jokin mielenkiintoisempi skuuppi, kuten esimerkiksi Ruokolahden leijona tai Matin (Vanhanen/Nykänen jne) uusimmat toilailut.

Monella näistä näkijöistä on saattanut olla aivan pätevä kiteytys jostakin maamme henkisen, taloudellisen, poliittisen tai muun tilan kulminaatiopisteestä. Median moolokinkita janoaa kuitenkin aina uusia sloganeita kuvaamaan aikaamme, ja sellaisia esittämään käyvät paremman puutteessa myös kaikenlaiset katakärkkäiset ja viiviavellanit.

Kuka muistaa Teppo Turkkia, Pentti Linkolaa, Dan Steinbockia ja vastaavia? Jotkin näistä suurien historiallisten liikahdusten ja perspektiivien vangitsijoista päätyvät unohdukseen jankuttaessaan uudelleen ja uudelleen kerran havaitsemaansa, kirkastunutta hetken totuutta ympäröivästä maailmasta - tajuamatta että maailma on jo muuttunut ja totuus sen mukana.
Jotkut taas humaltuvat oman visionsa edessä ja luulevat, että mikä tahansa heidän suustaan pulpahtava puolivillainen analyysi on yhtä merkittävä kuin heidät "keskustelun" myrskynsilmään nostanut oivallus. Se, että on kerran onnistunut kristallisoimaan jotakin merkittävää, ei kuitenkaan automaattisesti merkitse siinä onnistumista yhä uudestaan. Nämä visionääriyteensä koukkuun jääneet yrittävät pysyä tapahtumissa mukana, mutta jäävät niistä auttamattomasti jälkeen; päätyen pahimmassa tapauksessa papukaijamaisesti toistamaan teoksia ja kirjoituksia, jotka he toivovat ensimmäisinä Suomessa lukeneensa ja että muut eivät huomaa heidän omaperäisen ajattelun puutettaan. Toiset taas satsaavat liikaakin omaehtoiseen visioimiseen huomaamatta mitä muualla tapahtuu - heistä tulee futurologisia 'sammakkomiehiä' ja havukka-ahon ajattelijoita, huutavan ääniä korvessa.

Universaali Auktoriteetti http://absolutpravda.blogspot.com/