Keskustan rappio

Pahalta näyttää. Maa on ajautunut lopullisesti sosiaalidemokraattisten voimien käsiin. Keskustan mukanaolo hallituksessa on pelkkää näytelmää. Nuijaa heilutetaan Hakaniemestä käsin. Tosin keskustalaiset ovat hyvin pitkälti itse tehneet itsestään koomisia hahmoja. Uskottavuus on huonolla tolalla. Pääministerin kyky hallita julkisuutta on olematon, mutta rakkausrintamalla sentään tapahtuu. Samoin asiat ovat kulttuuriministerin kohdalla. Kauppa- ja teollisuusministerin tupeen alla kummittelevat Väyrysen ajan ideologiat ja maa- ja metsätalousministeri puujalkoineen kampattiin EU:n maataloustukineuvotteluissa pöydän alle. Huh huh. Kaikkea muuta ne ovat ehtineet touhuta, mutta valtakunnan - ja ennen kaikkea keskustalaisten - asioiden hoito on jäänyt siinä sivussa hunningolle. Kuntauudistuskin menee demareiden sanelemaa rataa, vaikka kuntaministerin salkku on Kepulla.

Puolueen tulevaisuus - kuten lähimenneisyyskin - näyttää kaikkea muuta kuin valoisalta. Keskustapuolueelle on ollut tyypillistä ainainen kahnaus mediajulkisuuden kanssa. Takavuosien puoluejohtajat ovat olleet kiisteltyjä henkilöitä, mutta heidän kykynsä tehdä politiikkaa oli kuitenkin aivan toisella tasolla kuin nykyisten juu juu -miesten. Jotenkin tuntuu siltä, että kalvinismin oppien mukaisesti kepulaiset ovat tuudittautuneet nöyrinä ajatukseen, jonka mukaan kaikki todellakin on ennalta (siis SDP:n toimesta) määrättyä, eikä ole muuta vaihtoehtoa kuin nilkuttaa teurasautoon kuten itsensä vaisuksi teutonut sonnimullikka.