Ylioppilas muovaa tulevaisuutesi

Ylioppilastodistuksen mukanaan tuoman kattavan yleissivistyksen, sekä SAK:n järjestötehtävissä hankitun elämänkokemuksen ansiosta Suomen poliittisen elämän ainoa ”don”, SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma on noussut peräti rahaministeriksi. Sosiaalidemokraattisen aatteen jo hitsaajaisältään omaksunut Eero tutustui nuorena itsekin duunarinammatteihin, kunnes hänen lahjansa huomattiin aina järjestötasolla asti. Näin SAK:ssa urkeni nousujohteinen ura. Siinä sivussa päähän sovitettiin ylioppilaslakkiakin – kahdenkymmenenviiden ikäisenä tosin.

Eeron tie valtakunnan politiikan huipulle on ollut nopea. Ammattijärjestön tuella hän nousi ensin eduskuntaan. Tämän jälkeen SDP:n sisällä tehtiin järjestelyjä, joilla hänet ensin nimitettiin puoluesihteeriksi. Tätä nimitystä seurasi puheenjohtajuus, joka toi mukanaan uskottavuusongelman: hallituspuolueen puheenjohtaja ilman ministerinsalkkua. Pian demariministereitä kierrätettiin ja Eerosta leivottiin valtionvarainministeri.

Ministeriuransa alkutaipaleella Eeron kannanotot olivat melko varovaisia, lukuun ottamatta presidentinvaalista saatua traumaa. Eeron kokemusten mukaanhan porvaripuolueet pelasivat likaista peliään vasemmistoa vastaan. Työmarkkinajärjestöjen tuessa Haloselle ei hänen mielestään tietenkään ollut mitään arveluttavaa. Vasemmistolla on oikeus nimetä ehdokkaansa, toisin kuin oikeistolla.
Näin eduskuntavaalien alla on iso ideapyörä alkanut pyörimään muiltakin osin: budjettilinjaukset, vaatimus Israelilta selvityksestä YK-tarkkailijan kuolemasta sekä Suomi irti öljystä 2030 -visio. Eeron mielestä kansa on manipuloitunakin kyllin viisas päättämään NATO-jäsenyydestä. Kuntauudistuksen suhteen Eeron kannanotot ovat olleet sovittelevia, mutta vain päällisin puolin. Suljettujen ovien takana demarit ovat päättäneet maaseudun alasajosta jo viime vuosituhannella. Ruoka työväestölle kyllä saadaan tulevaisuudessa ystävällismielisistä, sosiaalidemokraattien johtamista maista, kuten esimerkiksi Ruotsista.

Eero on esiintynyt mm. TV1:n viihdeohjelmassa Uutisvuoto. Hänen tilannehuumorintajunsa eikä nokkeluutensa juuri vakuuttanut. Nettisivullaan Eero otsikoi ajatuksiaan mm. seuraavasti: ”Minun Suomeni, minun Eurooppani”, ”Kalevi Sorsa, kansankodin arkkitehti” sekä ”SDP:n on näytettävä suuntaa”. Otsikoita voi pitää ympäripyöreyksien summana, poliittisena paskapuheena jonka tuoreet demarit oppivat jo nuorisojärjestöilloissa Juttutuvan kellarissa. Eeron vanhemmista (ennen vuotta 2005) kirjatuista merkinnöistä käy ilmi pohjaton pelko ja vierastus oikeistolaisuutta kohtaan. Sosiaalidemokratian propaganda on Eeronkin kohdalla juurtunut niin syvään, että hän pystyy ulkomuistista toistamaan loputonta mantraa hyvinvointivaltion säilyttämisestä duunareille työväentalon tupailloissa. Sokea usko oman maailmankuvan totuudenmukaisuuteen, sekä päähänpinttymät muiden ideologioiden totaalisesta valheellisuudesta leimaavat hyvin monia suppean yleissivistyksen omaavia ihmisiä. Onneksi tämä ei don Eeron kohdalla pitäne paikkaansa, sillä hänhän on ylioppilas.