Rahvaan huvia

Espanjan konsulina viime vuosisadan vaihteen Helsingissä toiminut Angel Ganivet kirjoitti teoksessaan "Suomalaiskirjeitä" teatterista jotakuinkin seuraavasti: "...Teatteri on valmiiksi pureskeltua hömppää niille, jotka eivät pysty oman päänsä tuotoksilla tahi ystäviensä seurassa viihdyttämään itseään...". Varsin oivaltava kuvaus.
Ilmeisesti kansa on mielikuvitukseltaan varsin köyhää, sillä teattereiden massaproduktioissa ramppaa eläkeläinen jos toinenkin. Itseään hieman parempana ja tiedostavampana "keskiluokkana" pitävä, vallan akateemisesti koulutettu - mutta usein varsin sivistymätön - väki taas valitsee usein pelkän viihteen sijaan hieman vaikeammin lähestyttävän ja kokeellisemman esityksen. Ja niitähän riittää.

Näyttelijöitä arvostetaan ja näyttelijän ammatti onkin varsin houkutteleva uravaihtoehto varsinkin nuorison keskuudessa. Valitettavasti suurella osalla nuoria ei ole minkäänasteisia lahjoja kyseisessä toimessa menestymiseksi. Pienessä maassa ei riitä lahjakkuuksia ja siksi näyttelemistä pääsevät opiskelemaan myös keskinkertaisuudet. Vallitsevan harhakäsityksen mukaan näyttelijöitä pidetään usein jollain tapaa yhteiskunnalliseti valveutuneina. Tämä ei kuitenkaan pidä millään tasolla paikkaansa. Näyttelijä on vain muiden toiveiden toteuttaja.
Pääsemme ohjaajiin. Suurempia diivoja ja pellejä tuskin voi kuvitella. Teatteriohjaajien kohdalla kaikki heihin liitetyt stereotypiat toteutuvat. Kummelin aikoinaan esittämä "Paha kurki" -sketsi arvatenkin riipaisi jokaisen, kokeellista teatteria hiemankaan tuntevan sydänalaa. Ohjaajien "must" -juttuja ovat alkoholiriippuvuus tai pakkomielle jonkinlaiseen kuntoiluun. He tosin saavat varsin helposti pillua - meriitti sinänsä.
Ohjaajien hartioilla kuiskivat dramaturgit, käsikirjoittajat ja muut vastaavat hörhöt. He ovat siinä määrin heterogeeninen joukko, että yhdistäviä tekijöitä voi olla hankala löytää. Sellaisia voisivat kuitenkin olla vaikkapa pispalalaisuus, hörhöily, friikkeily ja kaikenlainen eko-meininki. Monella on myös vakavia ongelmia mielenterveytensä kanssa.

Jokainenhan tietää epämiellyttävän tunteen, jota myös myötähäpeäksi kutsutaan. Tai ellet vielä ole kokenut myötähäpeää toisen ihmisen puolesta, suosittelen hakeutumaan teatteriesitykseen. Toisaalta, vaatiihan se tietynlaista taitoa näytellä niin huonosti että katsojat kiemurtelevat myötähäpeästä.