TUNTEMATON SOSIAALITYÖNTEKIJÄ
Suomi taistelee ja talvisodan henki elää.
TUNTEMATON SOSIAALITYÖNTEKIJÄ
Pelastusarmeijan upseeri Kariluoto katseli kauhuissaan. Tuo mies oli vielä äsken pummannut iloisesti rahaa ja huijannut erilaisia tukiaisia. Nyt hän makasi liikkumattomana lihakasana perustoimeentulon leikkausten iskiessä häneen.
Koskela ryömi ojassa tuhannen päissään. “Ne jyrää meitin!” huusi hänen ryyppykaverinsa kauhuissaan, kun perintätoimiston auto ajeli tiellä edestakaisin yrittäen paikallistaa heitä.
“Ei ne mitäään jyrää” totesi Koskela. Hän yritti vielä hetken kohottautua käsiensä varaan, mutta lysähti sitten ojan pohjalle. Koskela oli sammunut.
- Se tais kuule nyt olla sillä tavalla että minulla ei seiso edes kovennettuna, totesi Lehto hampaitaan kiristellen Don´t tell maman tiskillä.
- No hei, ei tässä kukaan mitään poikasia enää olla, sanoi Hietanen, jos nyt meet kuitenkin Määtän ja Rahikaisen kanssa, eikä tarvi edes mitään valjaita laittaa, otat vähän Viagraa ja hoidetaan se niin ettei Lammio ole kameransa kanssa taas ihan sun perässä kii. Tarvitsethan sä sen pimeän rahan mitä tästä irtoaa.
Karjulan päähän ei mennyt se, miten kannustimien vaikutus ei ollutkaan se, mitä hän oli kuvitellut.
- Takaisin töitä hakemaan! Karenssia ensimmäiselle joka kehtaa jättää paikkansa. Ette ole edes niiden miesten kelakorvausten arvoisia, jotka aikoinaan Summassa ja Taipaleessa olivat työttöminä.
Miehet eivät kiinnittäneet Karjulan sanoihin huomiota. Karjula huusi yhdelle heistä:
- Te siellä! Minne kuvittelette olevanne menossa.
- Inariin susia naimaan! Siitäkin on enemmän hyötyä kuin tästä työllisyyskurssista!
Tuossa se on. Tuo isopäinen perkele. Viirilä edusti Karjulan silmissä kaikkea sitä mitä hän oli aina inhonnut, hölösuinen tyhjäntoimittaja jolla oli negatiivinen ja muutenkin väärä asenne. Karjula lätkäytti kuuden kuukauden karenssin Viirilälle, joka vajosi maahan tuskaisena eikä noussut enää. Työllisyyskurssin osanottajat katselivat epäuskoisina silmiään pyöritellen – Viirilä, kurssin priimus. Takarivissä joku mutisi jo perkeleitä rutistaen paperinsa palloksi, jolla aikoi heittää karjulaa. Paperipallon pyörittäjä olisi kolmas mies, jolle hän olisi antanut karenssin. Karjula ei kuitenkaan ehtinyt toteuttaa aiettaan, sillä valtion määrärahojen leikkauksista johtuva irtisanominen räjähti yllättäen hänen jaloissaan. Työttömät pakenivat välittömästi Karjulan läheisyydestä peläten huonon onnen tarttumista.
- Takaisin saatanat! Antakaa edes piirtoheitin!
- Ei olla apusisaria, vittuili paperitollon pyöritellyt häirikkö Karjulalle.
Rokka oli määrätty työllisyystöihin, asettelemaan kiviä Nokian pomon loma-asunnon metsäpolkujen varteen. Jossain vaiheessa touhu alkoi vituttaa raskaamman päälle.
Rokka meni valittamaan asiasta työttömyystoimistoon.
- Luuletsie ukko ettei miun koulutuksel parempaan pysty ku tähän. Miul on raskaana oleva vaimo pohjoiskarjalas ja työ pakotatte karenssin uhalla miut tänne asti ettekä parempaa työtä tai palkkaa voi tarjot. Voi saatana.
- No kyllähän minä sen tiedän mutta kun systeemi nyt vain on tällainen. Mutta koska ette ole ilmoittanut meille vaimonne saavan myös toimeentulotukea ja kotihoitoavustusta, täytyy ne meidän periä tulevista peruspäivärahoistanne.
Hietanen kävi sossussa. Mäkilä, hänen sosiaalityöntekijänsä oli saatanan pihi pohjanmaalainen uskovainen, joka suhtautui jokaiseen myöntämäänsä euroon kuin se olisi ollut pois hänen omasta pussistaan. Hietanen ruinasi harkinnanvaraista tukea.
Lopulta Mäkilä myöntyi antamaan viisi euroa.
- Mut älää sit kerro kaveereilles, etteivät tule tänne anelemahan kaikki, mäkilä toppuutteli.
- Kiitos ny oikkeen kauhian paljo vaan, sanoi hietanen sarkastisesti, tällähän mä pärjään seuraavat puoli vuotta.
Lahtinen oli tullut työttömyystoimistosta, mistä hänet oli lähetetty kelaan. Sossuunkin pitäisi tänään vielä ehtiä.
- Sen minä vaan sanon että jos löytys yksikin ihminen jonka päätä ei olisi tällä koohotuksella sekoitettu, niin kyllä se ihmettelis että aikuisia miehiä juoksutetaan luukulta luukulle muutaman euron perässä. Varman se ihmettelisi että mitä hyötyä tästä on. Sitten sitä vastaisi että tämä on sitä kannustavaa sosiaaliturvaa. Ja se kysyisi että mihin se kannustaa. En minä vaan tiedä, minua se on kannustanut lähinnä pimeisiin töihin, järjestelmän huijaamiseen ja pikkurikollisuuteen. No onko sillä mitään työllistävää vaikutusta? Kai se työllistää konsultteja ja kurssittajia ja työttömyystoimisto- ja sosiaalivirkailijoita ja Raimo Sailaksen.
TUNTEMATON SOSIAALITYÖNTEKIJÄ
Pelastusarmeijan upseeri Kariluoto katseli kauhuissaan. Tuo mies oli vielä äsken pummannut iloisesti rahaa ja huijannut erilaisia tukiaisia. Nyt hän makasi liikkumattomana lihakasana perustoimeentulon leikkausten iskiessä häneen.
Koskela ryömi ojassa tuhannen päissään. “Ne jyrää meitin!” huusi hänen ryyppykaverinsa kauhuissaan, kun perintätoimiston auto ajeli tiellä edestakaisin yrittäen paikallistaa heitä.
“Ei ne mitäään jyrää” totesi Koskela. Hän yritti vielä hetken kohottautua käsiensä varaan, mutta lysähti sitten ojan pohjalle. Koskela oli sammunut.
- Se tais kuule nyt olla sillä tavalla että minulla ei seiso edes kovennettuna, totesi Lehto hampaitaan kiristellen Don´t tell maman tiskillä.
- No hei, ei tässä kukaan mitään poikasia enää olla, sanoi Hietanen, jos nyt meet kuitenkin Määtän ja Rahikaisen kanssa, eikä tarvi edes mitään valjaita laittaa, otat vähän Viagraa ja hoidetaan se niin ettei Lammio ole kameransa kanssa taas ihan sun perässä kii. Tarvitsethan sä sen pimeän rahan mitä tästä irtoaa.
Karjulan päähän ei mennyt se, miten kannustimien vaikutus ei ollutkaan se, mitä hän oli kuvitellut.
- Takaisin töitä hakemaan! Karenssia ensimmäiselle joka kehtaa jättää paikkansa. Ette ole edes niiden miesten kelakorvausten arvoisia, jotka aikoinaan Summassa ja Taipaleessa olivat työttöminä.
Miehet eivät kiinnittäneet Karjulan sanoihin huomiota. Karjula huusi yhdelle heistä:
- Te siellä! Minne kuvittelette olevanne menossa.
- Inariin susia naimaan! Siitäkin on enemmän hyötyä kuin tästä työllisyyskurssista!
Tuossa se on. Tuo isopäinen perkele. Viirilä edusti Karjulan silmissä kaikkea sitä mitä hän oli aina inhonnut, hölösuinen tyhjäntoimittaja jolla oli negatiivinen ja muutenkin väärä asenne. Karjula lätkäytti kuuden kuukauden karenssin Viirilälle, joka vajosi maahan tuskaisena eikä noussut enää. Työllisyyskurssin osanottajat katselivat epäuskoisina silmiään pyöritellen – Viirilä, kurssin priimus. Takarivissä joku mutisi jo perkeleitä rutistaen paperinsa palloksi, jolla aikoi heittää karjulaa. Paperipallon pyörittäjä olisi kolmas mies, jolle hän olisi antanut karenssin. Karjula ei kuitenkaan ehtinyt toteuttaa aiettaan, sillä valtion määrärahojen leikkauksista johtuva irtisanominen räjähti yllättäen hänen jaloissaan. Työttömät pakenivat välittömästi Karjulan läheisyydestä peläten huonon onnen tarttumista.
- Takaisin saatanat! Antakaa edes piirtoheitin!
- Ei olla apusisaria, vittuili paperitollon pyöritellyt häirikkö Karjulalle.
Rokka oli määrätty työllisyystöihin, asettelemaan kiviä Nokian pomon loma-asunnon metsäpolkujen varteen. Jossain vaiheessa touhu alkoi vituttaa raskaamman päälle.
Rokka meni valittamaan asiasta työttömyystoimistoon.
- Luuletsie ukko ettei miun koulutuksel parempaan pysty ku tähän. Miul on raskaana oleva vaimo pohjoiskarjalas ja työ pakotatte karenssin uhalla miut tänne asti ettekä parempaa työtä tai palkkaa voi tarjot. Voi saatana.
- No kyllähän minä sen tiedän mutta kun systeemi nyt vain on tällainen. Mutta koska ette ole ilmoittanut meille vaimonne saavan myös toimeentulotukea ja kotihoitoavustusta, täytyy ne meidän periä tulevista peruspäivärahoistanne.
Hietanen kävi sossussa. Mäkilä, hänen sosiaalityöntekijänsä oli saatanan pihi pohjanmaalainen uskovainen, joka suhtautui jokaiseen myöntämäänsä euroon kuin se olisi ollut pois hänen omasta pussistaan. Hietanen ruinasi harkinnanvaraista tukea.
Lopulta Mäkilä myöntyi antamaan viisi euroa.
- Mut älää sit kerro kaveereilles, etteivät tule tänne anelemahan kaikki, mäkilä toppuutteli.
- Kiitos ny oikkeen kauhian paljo vaan, sanoi hietanen sarkastisesti, tällähän mä pärjään seuraavat puoli vuotta.
Lahtinen oli tullut työttömyystoimistosta, mistä hänet oli lähetetty kelaan. Sossuunkin pitäisi tänään vielä ehtiä.
- Sen minä vaan sanon että jos löytys yksikin ihminen jonka päätä ei olisi tällä koohotuksella sekoitettu, niin kyllä se ihmettelis että aikuisia miehiä juoksutetaan luukulta luukulle muutaman euron perässä. Varman se ihmettelisi että mitä hyötyä tästä on. Sitten sitä vastaisi että tämä on sitä kannustavaa sosiaaliturvaa. Ja se kysyisi että mihin se kannustaa. En minä vaan tiedä, minua se on kannustanut lähinnä pimeisiin töihin, järjestelmän huijaamiseen ja pikkurikollisuuteen. No onko sillä mitään työllistävää vaikutusta? Kai se työllistää konsultteja ja kurssittajia ja työttömyystoimisto- ja sosiaalivirkailijoita ja Raimo Sailaksen.
posted by Tiedon Niili at
20:00
|
5 comments
