Suomalaisen visionäärin tragedia

Suomessa pulpahtelee säännöllisin väliajoin esiin tyyppejä, jotka kohoavat mediassa ja muutenkin suuriksi visionääreiksi. Yleensä he uppoavat jälkiä jättämättä maassamme käytävän yksiaiheisen keskustelun pinnan alle heti kun löytyy jokin mielenkiintoisempi skuuppi, kuten esimerkiksi Ruokolahden leijona tai Matin (Vanhanen/Nykänen jne) uusimmat toilailut.

Monella näistä näkijöistä on saattanut olla aivan pätevä kiteytys jostakin maamme henkisen, taloudellisen, poliittisen tai muun tilan kulminaatiopisteestä. Median moolokinkita janoaa kuitenkin aina uusia sloganeita kuvaamaan aikaamme, ja sellaisia esittämään käyvät paremman puutteessa myös kaikenlaiset katakärkkäiset ja viiviavellanit.

Kuka muistaa Teppo Turkkia, Pentti Linkolaa, Dan Steinbockia ja vastaavia? Jotkin näistä suurien historiallisten liikahdusten ja perspektiivien vangitsijoista päätyvät unohdukseen jankuttaessaan uudelleen ja uudelleen kerran havaitsemaansa, kirkastunutta hetken totuutta ympäröivästä maailmasta - tajuamatta että maailma on jo muuttunut ja totuus sen mukana.
Jotkut taas humaltuvat oman visionsa edessä ja luulevat, että mikä tahansa heidän suustaan pulpahtava puolivillainen analyysi on yhtä merkittävä kuin heidät "keskustelun" myrskynsilmään nostanut oivallus. Se, että on kerran onnistunut kristallisoimaan jotakin merkittävää, ei kuitenkaan automaattisesti merkitse siinä onnistumista yhä uudestaan. Nämä visionääriyteensä koukkuun jääneet yrittävät pysyä tapahtumissa mukana, mutta jäävät niistä auttamattomasti jälkeen; päätyen pahimmassa tapauksessa papukaijamaisesti toistamaan teoksia ja kirjoituksia, jotka he toivovat ensimmäisinä Suomessa lukeneensa ja että muut eivät huomaa heidän omaperäisen ajattelun puutettaan. Toiset taas satsaavat liikaakin omaehtoiseen visioimiseen huomaamatta mitä muualla tapahtuu - heistä tulee futurologisia 'sammakkomiehiä' ja havukka-ahon ajattelijoita, huutavan ääniä korvessa.

Universaali Auktoriteetti http://absolutpravda.blogspot.com/