perjantaina, syyskuuta 01, 2006

Kansan harhaopit

Kuten tiedetään, suomalaisten taipumus sulkea silmänsä ja korvansa heille itselleen epäedulliselta maailmanmenolta on erittäin yleistä. Asiat joko koetaan liian vaikeiksi ymmärtää, tai sitten vain yksinkertaisesti kuvitellaan, että mitä en näe, sitä ei ole. Kaiken taustalla kummittelee perimässä saatu pelko vallanpitäjiä ja kaikkea itselle vierasta kohtaan.

Suomalaisen poliitikon ja virkamiehen toimintailmapiiri on varsin mutkaton. Päätöksiä ja linjanvetoja harvoin kritisoidaan edes tiedotusvälineiden taholta. Mikäli kritiikkiä ilmenee, sen luonne on yleensä varsin nopeasti vaimenevaa sorttia. Se tosiasia, etteivät kansalaiset edes halua ymmärtää yhteiskuntajärjestelmän toimintaa, edesauttaa kaikenlaisia pyrkyreitä ja oman asiansa ajajia. Kansalaiset kyllä äänestävät, mutta millä tavalla, onkin jo aivan eri juttu. Yleensä ammattijärjestö vaikuttaa työyhteisön kautta, jolloin äänestetään jaloa aatetta ja vastataan myönteisesti epärealististen lupausten kutsuun. Tällä taktiikalla varmistetaan SDP:n kannatus laajalla rintamalla. Tyhjien lupausten ja suoranaisen palturin puhumisen perään ei kukaan kuitenkaan katso.

Näennäisen individualismin arvostuksen yleistymisen myötä saatetaan myös kannattaa jotain tiettyä liikettä varsin ontoista syistä: "musta vaan tuntuu et niil on samat arvot ku mulla", tai että "kaikki työväenjutut on nyt tosi IN, ja hei, oonhan mäkin hengallu opiskeluaikana pilvessä YO-talolla". Siis ymmärtämättä sen paremmin liikkeen ideologiaa, kuljetaan mukana koska se näyttäisi olevan oman imagon kannalta edullista.

Kysymys kuuluukin, mitä hyötyä on demokratiasta, ellei kansa sitä ymmärrä saatikka tiedosta? Puolivillaista politikointia, epäolennaisuuksiin takertumista sekä tehotonta tuhlausta tässä maassa on nähty jo varsin kauan.
Kansan syvien rivien harhakuva arkielosta turvassa kaikelta mitä ei kyetä ymmärtämään, sekä sokea usko oman elämänsä hallitsemisen mahdollisuuksista ja kulutusmahdollisuuksien paranemisesta ovat johtaneet totaaliseen flekmaattisuuteen. Sitten kun realiteetit yhtäkkiä lyödään muodossa tai toisessa eteen, valitetaan heti pahaa oloa, masennusta tai muuta olematonta ja vedetään nappeja ja/tai viinaa.