Propagandan mestarien aamiainen

Niin, ottamatta kantaa mitenkään siihen, onko EU:hun ja varsinkin EMU:un liittyminen hyvä vai huono juttu, pari pientä fakta-anekdoottia asian tiimoilta.

Äänestyshän oli melko tiukka, ja vähäosaisia patisteltiin äänestämään "kyllä" vedoten esim. siihen, että ruoan ja *wink-wink* juoman hinta laskee. Laman jäljiltä syrjäytetyissä sosiaalitukitalouksissa tätä varmaan pidettiin viimeisenä oljenkortena leipäjonon ohella. Mutta kuinkas sitten kävikään. Juuri ennen euron käyttöönottoa kaupat "tarkistivat" hinnoitteluaan. Tämän toimenpiteen vuoksi voitiin myöhemmin sanoa, ettei euroon siirtyminen nostanut hintatasoa - se kun oli noussut jo hetkeä aiemmin. Alkossa viina halpeni, mutta - yllätys - ravintolahinnat nousivat uskomattoman törkeiksi lukuunottamatta tietenkin työttömälle ja suurkuluttavalle rahvaalle suunnattuja ale-juottoloita, joiden viihtyisyys on taattua punavankileiritasoa. Huvittavinta ja orwellilaisinta on se, kun ennen euroon siirtymistä eu-propagandistit lupailivat hinnanlaskuja, niin jälkeenpäin he eivät puhuneetkaan enää halpenemisesta, vaan esittelivät suurenakin sukseena sitä, että hinnat eivät ole nousseet.

Tuo elinkustannusindeksin laskeminen on muuten melkoista tilastopelleilyä, josta vaikkapa Göbbels, Stalin ja suomen työttömyysprosentin määrittelijät voisivat ottaa mallia. Kun esim. autojen tai muiden kestokulutushyödykkeiden hinta alenee, se tasaa kustannusindeksissä polttoaineen tai ruoan hinnan nousun. Tosin köyhimmät eivät paljon autoihin ja astianpesukoneisiin kuluta, mutta ruokaa on pakko heidänkin ostaa ja polttoaineen hinta heijastuu myös joukkoliikennelippuihin. Nimenomaan halvimman hintaluokan hyödykkeet ovat nousseet reilusti, jopa satoja prosentteja. Esimerkiksi Saarioisten roiskeläppäpizzan sai ennen euron käyttöönottoa (ja sitä edeltänyttä, tukkukaupan ahneuteen ja myöhempään propagandatarpeeseen perustuvaa hintojen nostoa) tarjouksesta usein 3,90-4,90 markalla normaalihinnan ollessa 5,90 mk, on tarjoushinta (jos sellaisen sattuu löytämään) 0,99 euroa ja normihinta 1,20 euroa. Pyyhekumi, joka aiemmin maksoi 2,50 - 3 mk on nyt 1,5 euron hintainen. Yleensäkin tuotteet, joiden hinta liikkui suunnilleen 2-5 markan välillä, nousivat euroon tai ylikin. Kuppaisesta ja seisseestä suodatinkahvista joka maksoi markka-aikaan huoltoasemalla 3 mk ja muualla viitosen, pulitat kahvilassa tai baarissa vähintään puolitoista euroa ja usein kaksikin (puhumattakaan lasillisesta vesijohtovettä, joka tapasi ennen olla ilmaista). Ja tämä nousu on ollut niin kartellimaisen kaikenkattavaa, että tilanteessa ei edes voi äänestää jaloillaan tai siis vähäisillä rahoillaan.

Itse EU-kansanäänestyksen aikoihin suomalaisten narkomaanien ja muiden huumeiden kanssa pelehtivien joukossa tapahtui poliittinen herätys: tuo erittäin passiivinen kansanryhmä aktivoitui olemassaolonsa historian aikana ainoan kerran vaaliuurnille, sillä kyllä-ääni EU:lle tarkoittaisi halvempia ja vapaammin liikkuvia nautintoaineita myös heille (tosin en tiedä johtiko eu:hun liittyminen huumeiden kuluttajahintojen laskuun vai kävikö niin, että tukkuvälittäjät korjasivat mahdolliset hyödyt kuten tapahtui ns. laillisen kaupankäynnin alueella). Suomi liittyi EU:hun siis alkoholin suurkuluttajien, narkkareiden sekä hinnanlaskuja toivovien, höynäytettyjen vähäosaisten toimiessa vaa´ankielenä. Tästä perinnöstä on syytä olla ylpeä ja sitä tulisi korostaa esimerkiksi Eurooppa-päivän juhlallisuuksissa. Mieleeni ikäänkuin pumpsahtaa idea performanssista, jossa suuren mekanisoidun suomi-neidon kyynärvarresta törröttävässä injektioruiskussa lukee vaikkapa "luovuus ja innovaatiot" (juuri ne asiat, joiden edellytysten totaaliseen tuhoamiseen suomen "kehitys" on tähdännyt monoliittisuudessaan ja tasapäistämisessään). Ympärillä iloiset, itsensä ilmaisemisen vapautta juhlivat innovatiivisten perus-ugrien massat juovat luovasti keskikaljaa.

Panin myös merkille sen, että liittymisen aikoihin eniten EU:ta puoltaneisiin kuului myös paljon niitä, jotka olivat kovaäänisimmin arvostelleet suomettumista ja rähmälläänoloa neukkujen edessä. Silti itsenäisyys, joka aikoinaan raskaalla hinnalla ja verellä ostettiin idästä, voitiinkin myydä huutokaupalla ja halvinta tarjoavalle länteen. Itsenäisyys EU-suomessa on rähmälläänoloa markkinavoimien ja tukkuportaan välistävetäjien edessä. Kilpailukyvyn säilyttäminen ja parantaminen maailmanmarkkinoilla on samanlainen dogmi kuin yya-sopimus vähän aiemmin - ja molemmilla on voitu perustella lähes mitä tahansa toimenpiteitä. Hyvä suomi! Kyllä täällä osataan olla kyykyssä!