Kunnalliset huorat

Viitaten Universaalin auktoriteetin blogissa heränneeseen keskusteluun, on aika hieman kehitellä ideaa...

Protituution kieltämisen ympärillä virinnyt keskustelu antoi ajatuksen. Kun huorissa käyminen on etupäässä varakkaiden miesten etuoikeus, niin miksi emme soisi lihan iloja myös elämän päähän potkimille. Raiskaukset, turhautumisesta johtuva rikollisuus ja kaikenlainen häiriökäyttäytyminen voisivat vähentyä tuntuvasti, jos jokainen mies saisi maistaa naisen suloja säännöllisesti.

Kunnallinen sosiaalitoimi voisi perustaa ns. huoranvirkoja. Huorat työskentelisivät peruspalkalla, esimerkiksi pysäköinninvalvojien mallin mukaisesti. Tämän lisäksi heillä olisi tehdyn työn määrään sidottu tulospalkkausjärjestelmä. Huorien vastaanottotilat voisivat sijaita vaikkapa sosiaalitoimen tai Kelan yhteydessä, jolloin tässäkin toteutuisi ns. yhden luukun tilaaja-tuottajamalli.

Hoitoajat määräytyisivät pyynnöstä, eli kun asiakas saapuu sosiaalityöntekijän vastaanotolle, tämä tekee selvityksen asiakkaan tilanteesta, ja sitten osoittaa harkinnanvaraisesti ja tarpeen niin vaatiessa ajan huoran vastaanotolle. Lisäksi asiakkaille voitaisiin myöntää säännöllisiä vastaanottoaikoja esimerkiksi vuodeksi eteenpäin. Erityisten huorakorttien käyttöönottoa voidaan myös harkita. Näitä käytettäessä asiakas voisi käyttää huoran palveluita esim. 1 kerta/kortti -tapaan.

Seuraava kysymys tietysti kuuluu, mistä huorat? Naisten tulisi ehdottomasti olla suomalaisia, jo aivan työttömyysongelmankin vuoksi. Suomihan on erilaisten, naisen ulkoista olemusta arvottavien kauneuskilpailuiden luvattu maa. Esimerkiksi missikisojen viimeisille sijoille jääneille naisille voitaisiin osoittaa huoranvirkoja, sillä kaikille ei välttämättä riitä töitä muotimaailmassa. Valmentavaan koulutukseen voitaisiin liittää myös jonkinlaista mediaopetusta. Tässä voitaisiin hyödyntää maamme tietotaitoa media-, viestintä- ja kulttuurialalla. Mediahuorat osaisivat ottaa haltuunsa koko kentän, joten he selviäisivät helposti myös tulevaisuuden mukanaan tuomista haasteista globaalissa toimintaympäristössä. Ohjaava koulutus voitaisiin järjestää helposti, sillä Suomihan on täynnä kaikenlaisia työvoimapoliittista koulutusta järjestäviä kansanopistoja. Opettajina ja asiantuntijoina tosin joudutaan konsultoimaan vaikkapa virolaisia tai venäläisiä.

Ideoita asiassa kaivataan.