Satu suomalainen, osa 1.

On lottovoitto syntyä Suomeen

Suomalais-ugrilaiset eristävät itsensä maailmasta. Sukutalouksista on ydinperheiden kautta tultu noin kolmen sukupolven kuluessa yhden ihmisen yksikköön. Markkinatalouden kannalta yhden hengen talous on ideaali. Se kuluttaa suhteessa eniten ja sitä päästään rahastamaan suhteessa eniten. Myös verottaja pitää tästä mallista. Uusperheissä kukaan ei enää tiedä sukulaisuussuhteitaan. Tämän seurauksena esimerkiksi sukurutsa yleistyy nopeasti.

Vanhukset on säilötty karuihin laitoksiin, eivätkä lapsenlapset usein edes tunne mummoaan. Tunteettomat kunnallispoliitikot tuhlaavat määrärahoja kaiken maailman tunneseminaareihin ja luovuudenkehittämiskonsulenttien suunnitteluprojekteihin, mutta ihmisiin ei varoja heru.

Vanhemmat eivät ole enää vuosiin olleet kasvatustehtävässään ajan tasalla. Kurittomat ja huonokäytöksiset ongelmalapset aiheuttavat lukuisia ongelmia. Ymmärtämisen ammattilaiset, eri viroissa määräilevät sosiaalitantat pitävät huolen siitä, että laki turvaa lasten riehumisen. Rankaiseminen on ankarasti kielletty. Usein nuoren ensimmäinen rangaistus on käräjäoikeuden tuomio.

Edustuksellinen parlamentarismi on toimivuutensa kannalta tullut Suomessa tiensä päähän. Poliitikot ajavat vain omaa etuaan, eikä päätöksiin sisälly minkäänlaista vastuuta, sillä sanktiojärjestelmää ei ole. Tämän vuoksi varoja käytetään miten sattuu, ja vastuuttomuus näyttää vain lisääntyvän.

Ihmiset ovat tyhmiä, huonotapaisia ja itsekeskeisyyden sokaisemia, tiet ovat kuoppaisia, pankki- ja postipalvelut kuin Venäjällä ikään, elintarvikkeiden hinnoissa kauppa vetää välistä, terveydenhoito on kolmannen maailman tasolla.

Kuinka paljon veroja oikein pitäisi maksaa, että rahoilleen saisi vastinetta? 110 prosenttia? Ei taitaisi riittää.